Siilit


           Alkukesästä pihaamme ilmestyi hyvin paksussa kunnossa oleva siili.
           Se söi aina kun vain ruokaa oli tarjolla ja tuli kerjäämään kuono pystyssä jopa meidän omasta ruokapöydästä pergolassa.
 
           Nukkumisasennot olivat omituisia eikä se vaivautunut kovin kauas ruokakupiltaan edes menemään.
 
 
 
 
           Lapset ihmettelemässä siiliä. Heillehän siili oli vain satukirjojen olento, aivan kuin muumi ja näytti tuo kiinnostavan isompiakin
            ihmisiä.
 
 
 
 
 
           Kerran seurasin siiliä ja tungin kameran puutarhatyökaluarkun taakse lehtien raosta ja mitäs siellä olikaan. Pieni siiliperhe. Lutsutus
            vain kuului kun poikaset imivät emoaan. Siilin suuri ruokahalu ja paksu maha saivat selityksen.
 
 
           Sitten poikaset alkoivat uskaltautua emon perässä ruokakupille. Laskin poikasia olevan kolme.
 
 
 
 
           Lopulta pesästä ilmaantui ruokakupille neljä poikasta.
 
 
 
 
 
            Kissanruokaa kuluu jo aika paljon.....
 
 

                  Vain pari kertaa koko perhe kävi yhtaikaa syömässä ja kohta ei ollut kuin yksi pieni siili emon kanssa. Lopulta emo alkoi                   järjestelmällisesti työntää sitäkin pois ruokakupilta. Kylkimyyryä tuhisi poikaselleen, joka sinnikkäästi piikit pystyssä söi
                  silti. Onkohan tuo yleinen tapa siileille, en tiedä. Karkottavathan muutkin eläimet jälkeläisensä reviiriltään.

                  Surullista kyllä, kaksi poikasta on löytynyt kuolleena lähipolulta. Toivon vain, että edes tuo yksi sinnikäs olisi selvinnyt                      jollekin ruokakupille,  jossa se saisi hiukan lihottaa itseään talvea varten. Tai sitten löytäisi luonnosta ruokaa itselleen
                                    

                 

                 

                  Piikit poikaseen päin.